Oli hyytävä ja harmaa talvisää. Kummitätini sairasti Paraisten terveyskeskuksessa. Hän oli onnellinen kuullessaan minun perustavan oman vaatetusalan yritykseni. Hän tiesi, että se oli ollut unelmani jo pienestä lapsesta asti. Maailmani ja rohkeuteni ei ollut kuitenkaan antanut sille tilaisuutta ennen tätä hetkeä.

Kaija ilmoitti tarmokkaasti ostavansa ensimmäisen valmiin tuotteeni. Ilahduin ja kysyin: ”Mihin tilaisuuteen aiot pukea vaatteen?”

-” En mihinkään! Kävelen siinä kadulla!”, kummitätini vastasi voimakkaasti asenteella, joka ei ollut hävinnyt hänestä.

Kaija ei koskaan ehtinyt ostaa vaatetta. Silti tunnen, että hän kävelee kadulla,  päällään ensimmäinen Ahtinna Kolea.

Pimeyteen voi muotoutua. Kävele kadulla, ylitä silta, juovu viinistä, elä yöllä, ja usko vaikka ufoihin. Sukella mustaan aukkoon pää pilvissä. Olet Kolean koskettama.